Nykyään ollaan jo suhteellisen valveutuneita koirilla esiintyvästä eroahdistuksesta, joskus jopa liian paljon niputetaan tämän diagnoosin alle, vaikka kyse voi olla muustakin.
Recall, crate training, tactile training, harness training, not pulling on a leash, calming down, vet check, open mouth, "manicure", ear drops, greeting new people, stay, target, stationing, giving paw, walking on a narrow plank, sit, lay down, step up (parrots mainly) and the list of important/useful behaviours goes on..
We can train all sorts of different behaviors/tricks to animals in our care, but have you ever stopped and asked if they actually want to do it or does it truly benefit their welfare? Do you respect their personalities or are you simply shaping them to suit your idea of what they should be?
Koirien eroahdistus on yleisesti tunnustettu ja monelle tuttu asia. Kuitenkin muiden eläinten kohdalla tämä ei ole yleisesti tiedossa ja esimerkiksi kissoja ajateltuna moni virheellisesti luulee ettei tälläistä olekaan "koska kissat ovat niin itsenäisiä ja yksineläjiä".
Jo reilu 10 vuotta olen työskennellyt eri eläintarhoissa niin Suomessa kuin myös ulkomaillakin.
Paljon on ollut juttua kanien kynsienleikkuusta, harjauksesta ja syliin opetuksesta monissa tälle herttaiselle, mutta erittäin vaativalle lemmikille, omistetuissa ryhmissä.
