Jo reilu 10 vuotta olen työskennellyt eri eläintarhoissa niin Suomessa kuin myös ulkomaillakin.

Hoidokkeina on ollut pääsääntöisesti lintuja ja nisäkkäitä, jotka ovatkin vahvuuteni, mutta jonkun verran kokemusta on myös kertynyt matelijoista, sammakkoeläimistä, hyönteisistä ja kaloista.

Eläintenhoitajana pystyin kuitenkin pääsääntöisesti vaikuttaa vain ja ainoastaan omiin hoidokkeihini tai kyseiseen eläintarhaan ja koska eläinten hyvinvointi on ollut minulle aina tärkeää halusinkin nyt kokeilla siipiäni isommalla skaalalla.

Tämän vuoksi päätinkin ryhtyä eläinten hyvinvointi-, ja käyttäytymiskonsultiksi kattaen kaikki eläimet kesyistä villieläimiin ja eri elinympäristötkin, jotka jokainen luo omanlaisensa haasteen eläimelle.

MISTÄ SE KAIKKI LÄHTI 

Reilu 25 vuotta sitten sain vihdoin ja viimein vanhempani suostumaan lemmikin hankintaan ja meille muutti elämäni ensimmäinen tosi rakkaus, koirani Roni.

Roni oli rottweiler-kaanaankoira-sekoitus ja erittäin fiksu sekä ystävällinen, joskin omasi ongelmallisen historian ja oli kouluttamaton teinipoika.

Nyt jälkeenpäin Ronia muistellen, ymmärrän miten paljon virheitä teimmekään pikkuisen kanssa ja en yhtään ihmettele lopputulosta.

Kuitenkin Ronin ansiosta opin paljon ja vaikka en pystynyt auttamaan tätä upeata yksilöä, niin olen sen jälkeen pyrkinyt korjaamaan virheeni ja valistamaan muita etteivät toistaisi minun virheitäni.

Liian lyhyen elämänsä aikana Roni opetti minulle miten ei pidä eläimiä kouluttaa ja opetti kyseenalaistamaan silloiset voimassa olevat alistukseen ja tahtojen taisteluun perustuvat koulutusmetodit, jotka seuraavan koirani, Mikin, kanssa heitinkin saman tien pois.

Nuorena, teini-tytön alkuna ymmärsin että jos haluan kasvattaa koirani luotettavaksi, niin eläimen täytyy haluta tehdä niin kuin pyydän. Pakottamalla tai pelolla hallitsemalla ei luottamusta synny minkään eläimen kanssa, ei meidän ihmistenkään.

Tästä lähti innostukseni positiiviseen vahvistamiseen, josta ei vielä tuohon aikaan ollut juurikaan tietoa ainakaan suomenkielisessä kirjallisuudessa, joten jouduin itse kehittelemään kasvatusmetodia meille kahdelle sopivaksi ja ei kaikki Mikinkään kanssa mennyt täysin oikein nykytiedon valossa ajateltuna.

Miki eli melkein 10 vuotiaaksi ja molemmat kasvoimme paljon sinä aikana ja löysimme yhdessä naksutuksenkin lähinnä temppuilua varten.

OPISKELUAIKA
Vuosien varrella haluni vaikuttaa eläinten hyvinvointiin ja luonnonsuojeluun vain kasvoi kasvamistaan ymmärryksen lisääntyessä ja halusin löytää alan, jossa voisin yhdistää nämä kaksi sydäntä lähellä olevaa asiaa.

Tästä syystä päädyin opiskelemaan eläintenhoitajaksi eläintarhoihin.Kouluaikana, 2000-luvun alussa, tutustuin myös avustajakoirien koulutukseen, joita koulutettiin opiston yhteydessä ja joiden kouluttamiseen sekä hoitoon pääsimme osallistumaankin, tarkoilla ohjeilla tietenkin.

Tänä aikana hioin naksutin taitojani ja opin kouluttamisesta taas enemmän.

Kouluaikana varmistui myös, että oma mielenkiinto on enemmän eläimen asialla kuin siinä että opetetaan eläimiä avustamaan ihmisiä, vaikka tärkeätä työtä onkin.

ELÄINTARHA-AIKA
Itseäni kiinnostaa eläinten lajityypillinen käyttäytyminen sekä yksilön elämänlaadun parantaminen ja tähän sain paneutua kunnolla eläintenhoitajana.

Vuonna 2004 sain ensimmäisen harjoittelupaikkani Ähtärin eläinpuistolta ja siitä kesätyön jälkeen jatkoin sitten Korkeasaareen harjoittelujen kautta määräaikaisuuksiin.

Halusin kuitenkin kehittää itseni lisää, jotta voisin tarjota eläimille parhaan mahdollisen hoidon..."Your quality of work is their quality of life" vapaasti suomennettuna "sinun työsi taso on hoidokkiesi elämän taso".

Halusin kyetä tarjoamaan eläimille jotain uutta, kehittämään Suomen eläintarhamaailmaa, joten suuntasin matkani Englantiin, Chesterin eläintarhaan, opiskelija-lintuhoitajaksi.

Vuosi näin isossa ja arvostetussa eläintarhassa opetti minulle uskomattoman paljon niin eläimistä kuin myös eläintarhamaailmastakin. Chesterissä ollessani työskentelin yhteensä vähän alle 150 eri lintulajin kanssa ja tutustuin toki myös muiden eläinlajien hoitoon.

Palatessani kotiin intopiukeella päädyin taas tutuksi tulleeseen Korkeasaareen määräaikaisuuksia tekemään, muutaman kesän työskentelin myös Korkeasaaren luonnonvaraispuolella, mikä on hyvin erilaista kuin normaali eläintenhoitajan työ..

2014 palasin kymmenvuotisen urani alkulähteille takaisin Ähtärin eläinpuistoon reilu puoleksi vuodeksi, jonka jälkeen sain vakituisen työpaikan Skotlannista, Highland Wildlife Park, RZSS.

Skotlannissa hioin koulutustaitojani ja onnistumisten myötä minulle tarjoutui aina enemmän vastuuta ja sain luvan aloittaa kouluttamisen pikkupandoilla, kurjilla, markhoreilla, villikissoilla sekä tragopaaneilla.

Pikkupandat olivatkin ensimmäinen villieläinlaji, jonka kouluttamisesta/koulutussuunnitelman teosta vastasin itse alusta loppuun, tätä ennen olin ollut vain mukana eri lajien kouluttamisessa, näistä esimerkkeinä villihevoset, jääkarhut ja tiikerit.

MITÄ ENEMMÄN OPPII, SITÄ VÄHEMMÄN TIETÄÄ

Vaikka kouluttamissäännöt pätevät lajista riippumatta, niin on monesti hyvin erilaista kouluttaa esimerkiksi villieläimiä eläintarhoissa kuin koti-ja seuraeläimiä. Molemmissa on omat haasteensa.

Olen ollut onnellisessa asemassa siinä mielessä,että olen tavannut aivan uskomattomia eläinyksilöitä vuosien varrella. Tämän lisäksi olen myös tutustunut ihmisiin, joita itse katson ylös päin vain toivossa että joskus voisin olla edes lähellä heidän tasoaan. 

Näitä upeita, alan huippunimiä olen tavannut etenkin seminaareissa ympäri Eurooppaa, koskien pääsääntöisesti eläinten hyvinvointia, käyttäytymistä ja kouluttamista.

Nämä konferenssit, jos mitkä, ovat loistava tapa myös palauttaa itsensä takaisin maanpinnalle ja saada kannustin jatkoopiskeluun. 

Joka seminaarin jälkeen tulen takaisin uuden valaistuksen saanneena, en oikeasti tiedä vielä mitään ja tarvitsen muita pysyäkseni kärryillä uusimmissa tieteellisissä tutkimustuloksissa.

Olen pystynyt omakohtaisestikin toteamaan eron ns. vanhan kansan tavoissa verrattuna moderniin, tieteeseen perustuvaan lähestymistapaan, jota itse suosin ja taaksepäin en katsele ylpeänä, koska virheitä olen tehnyt. 

Olen myös varma, että vuosia tämän jälkeen katson tätäkin aikaa päätäni pudistellen, mutta ainut mitä voin tehdä on yrittää pysyä muutoksissa mukana ja puskea kehitystä eteenpäin.

Ei ole olemassakaan sellaista kuin helppo lemmikki ja tämä on hyvä pitää mielessä jo lemmikkin hankintaa harkitessa.